This entry was posted
on maanantai, huhtikuu 4th, 2016 at 21:22 and is filed under Yleinen.
You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed.
You can leave a response, or trackback from your own site.
Ulkopuolisuus on ollut vaikea erottaa yksinäisyydestä – joskus siihen liittyy sitäkin, mutta toisaalta ulkopuolisuus voi olla myös kollektiivinen tuntemus. Useampi ihminen samassa paikassa kokee ulkopuolisuutta, eivätkö löydä toisiaan. :-( Kiitoksia ku viestittelit! Ja samat sanat sulle kollega! <3
Mul oli kans vähä ulkopuolinen olo Limingassa koska tein sillee että kävin koulus tunneilla ja sen jälkeen riensin kotiin tekeen sarjistöitä. Muut aika paljo siel vaan perseili mutta mulla oli kämppä toisessa päässä Limingan keskustaa ja vietin suurimman osan ajastani kotona missä ei tarvinnu jonottaa skannereille ja tietokoneille ja kukaa ei huutanu korvan juuressa ku teki töitä. Ymmärrän siis kyl sun kokemusta. Itel jäi Limingasta sellanen olo että kaikilla muilla oli jotain eeppisia ystävyyksiä ja mä vaan tein töitä ja siksi en tuntenu ees ketää niin hyvin.
On kyl jotenki tosi helpottavaa kuulla, että joillain muillakin ulkopuolisuuden tunnetta on syntyny täällä. Mun viime vuosi oli aika lailla sekava soppa ihania ihmissuhteita, biletystä, toisaalta myös paljon opiskelua, töitä, valvomisia ja itseni ettimistä. Tämä vuosi on ollut enemmän sitä, mitä tänne tulin hakemaan: kokemusta ja oppia sarjakuvien teosta, ja todella saada aikaan JOTAIN suurempaa mitä on aiemmin tehnyt. Siltä suhteen on täyttynyt olo, mutta samalla sellainen fiilis, että pitää varoa mitä haluaa – ensi kerralla haluan huolehtia ihmissuhteista ja töiden teosta tasapainoisemmin, eikä se onnistu yksin Limingassa kun ne lähipiirin rakkaimmat on satojen kilometrien päässä. Töitä täällä ehdottomasti saa tehtyä, ja ihmiset on ihania tottakai, mutta niitä oli vaikeaa yhdistää, kun ei jäänyt aikaa tutustumiselle ja töille. :’) Kiitos ku kommentoit ihana!!
4.04.2016 - 21:28
Itekki olin vuoteni Limingassa ulkopuolinen, mutta siksi kun asuin muualla kuin asuntolassa. :-( Tsemppiä! Teet hienoja sarjiksia.
4.04.2016 - 22:48
Ulkopuolisuus on ollut vaikea erottaa yksinäisyydestä – joskus siihen liittyy sitäkin, mutta toisaalta ulkopuolisuus voi olla myös kollektiivinen tuntemus. Useampi ihminen samassa paikassa kokee ulkopuolisuutta, eivätkö löydä toisiaan. :-( Kiitoksia ku viestittelit! Ja samat sanat sulle kollega! <3
5.04.2016 - 15:50
Mul oli kans vähä ulkopuolinen olo Limingassa koska tein sillee että kävin koulus tunneilla ja sen jälkeen riensin kotiin tekeen sarjistöitä. Muut aika paljo siel vaan perseili mutta mulla oli kämppä toisessa päässä Limingan keskustaa ja vietin suurimman osan ajastani kotona missä ei tarvinnu jonottaa skannereille ja tietokoneille ja kukaa ei huutanu korvan juuressa ku teki töitä. Ymmärrän siis kyl sun kokemusta. Itel jäi Limingasta sellanen olo että kaikilla muilla oli jotain eeppisia ystävyyksiä ja mä vaan tein töitä ja siksi en tuntenu ees ketää niin hyvin.
14.04.2016 - 17:02
On kyl jotenki tosi helpottavaa kuulla, että joillain muillakin ulkopuolisuuden tunnetta on syntyny täällä. Mun viime vuosi oli aika lailla sekava soppa ihania ihmissuhteita, biletystä, toisaalta myös paljon opiskelua, töitä, valvomisia ja itseni ettimistä. Tämä vuosi on ollut enemmän sitä, mitä tänne tulin hakemaan: kokemusta ja oppia sarjakuvien teosta, ja todella saada aikaan JOTAIN suurempaa mitä on aiemmin tehnyt. Siltä suhteen on täyttynyt olo, mutta samalla sellainen fiilis, että pitää varoa mitä haluaa – ensi kerralla haluan huolehtia ihmissuhteista ja töiden teosta tasapainoisemmin, eikä se onnistu yksin Limingassa kun ne lähipiirin rakkaimmat on satojen kilometrien päässä. Töitä täällä ehdottomasti saa tehtyä, ja ihmiset on ihania tottakai, mutta niitä oli vaikeaa yhdistää, kun ei jäänyt aikaa tutustumiselle ja töille. :’) Kiitos ku kommentoit ihana!!